Elikkäs silloin kun tuo salaisen ystävän rinkimme käynnistyi ajattelin yksi päivä,että vaikka olinkin oman ystäväni blogissa vieraillut ennenkin niin nyt sitten perehdyn siihen ihan kunnolla.
Aikakin siihen oli otollinen kun ukko töissä, isommat lapset ulkona ja pikku mies leikki nätisti vieressäni.
Jossakin vaiheessa sitten tajusin,että pikku ukko ei leikikään enää samassa huoneessa kuin minä ja muutenkin oli aivan hiiren hiljaista....
Sehän ei juuri koskaan lasten kanssa lupaa mitään hyvää =/
Juuri kun olin lähdössä katsastamaan tilanteen kuului kamala rysähdys ja äitiä vietiin oikein kunnolla...Naksutin itkee lohduttomana,mutta mihinkään häntä ei kuitenkaan ollut sattunut.
Kesti hetken aikaa tajuta mitä poika itkee ja mitä oikein loppujen lopuksi on tapahtunut...
Tämähän se:
Jotenkin vaan minkään tavaran tiputtaminen ei tullut mieleenikään kun kolmikostamme kukaan ei ole ollut tavaroiden kiskoja. Meillä on saaneet tavarat olla paikoillaan. Mitä nyt silloin kun ovat liikkumaan oppineet niin ovat käyneet nykimässä,mutta uskoneet kun on sanottu ettei saa koskea.
Onneksi kuitkaan mitään tämän ihmeellisempää ei siis sattunut ja kukka oli sopivasti muoviruukussakin joten edes saviruukun palasia ei tarvinnut varoa.
Imuria kyllä tarvittiin =D
Nyt pakkaan pikku ukkelin ulkovaatteisiin ja lähden nauttimaan auringosta.
Minny
1 kommentti:
Meillä on kyllä kaikki tavarat nostettu ylös ja alhaalla olevat laatikot teipattu kiinni. Pojat tyhjentää ja sotkee kaikki paikat vaikka kuinka kieltäisi ;)
Lähetä kommentti