lauantai 2. huhtikuuta 2011

Huhtikuu...

Niin se vain on jo huhtikuu käsillä.
Ei kyllä ollenkaan tunnu siltä.
Lunta on enemmän kuin tarpeeksi ja yöt olleet kylmiä vielä.
Aamuisin saa lapsille laitella ihan talvikamppeet niskaan ja sitten esikoinen natisee eskarista haettaessa,että on kuuma.
Auringolla on jo ihana voima.

Odotan niin kovasti,että päästäisiin jo näistä lumista eroon.
En ole talvi-ihminen.
En ollenkaan.

Pikkuhiljalleen pitäisi alkaa suunnittelemaan kevään kukkasia pihalle ja joitain alkaa idättämään ja esikasvattamaan sisälläkin.
Siemenet on jo hankittu samoin kuin on valmiina jo odottamassa siemenet niin herneille kuin porkkanoillekin.

Meillä kun on mahdollisuus niin on muutamana kesänä jo ollut pieni viljelty tilkku takapihalla.
Herneitä, porkkanaa, salaattia, ruohosipulia, hieman perunaa..
Lapset on olleet näissä(kin) puuhissa mukana jotenka hekin odottavat,että saadaan herneet ja porkkanat jo kasvamaan :)
Saattaa olla,että ulkoillessaan taas herneenversot mystisesti katoaa..
Ihana juttuhan se on,että lapset ovat oppineet näistä tykkäämään ja myöskin syömään.

Viljellyn tilkun lisäksi takapihaamme komistaa niin vihreät karviaiset, punaiset sekä mustat viinimarjat, nams!
Marjapuskat tosin on niin pieniä vielä,että viinimarjat eivät ole antaneet edes maistiaisia vielä.
Omassa herkkujen kerkussani vihreässä karviaisessa oli marjoja viime vuonnakin jo,mutta huonoksi tuurikseni ne olivat kypsyneet reissumme aikana ja sitten kadonnet lintujen suihin.
Kyllä kiukutti.
Toivottavasti tänä vuonna olisi parempi tuuri!

Kaksi lasten omenapuuta oli myöskin takapihallamme,mutta silloin kuin asuntomme laitettiin myyntiin niin en halunnut puita jättää mahdolliselle ostajalle jotenka puut siirrettiin esikoisen puun seuraksi mökin maisemiin.
Siellä ne nyt sitten kasvaa kaikkien lasten omenapuut rinnakkain.


Nyt vaan kun saisimme kevään ja auringon luoksemme ja lumet pois.
Oi ihana kevät, saavu luoksemme!!!!



Minny

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Uudet kujeet

Kuten olettekin huomanneet on blogin päivitys ollut tavallistakin nihleämpää.
Olen avannut toisen blogin toisilla aiheilla ja olenkin sitä tässä nyt päivitellyt.


Tänne ei ole ollut sen ihmeempää shoppailuista tai muistakaan kerrottavaa.
Mistään en edes tunnu löytävän sellaisia meidän näköisiä vaatteita.
Etenkin kesää varten niitä kaipailen.
Neitonen kaipaa päivitystä mekkoihin sekä tunikoihin, leggareita ja muita pöksyjä sekä hameita on riittävästi kesään.
Esikoinen tarvitsee päivitystä t-paitoihin, shortsit ja polvihousut menee kaikki samat mitä viime kesänäkin.
Pikku mies ei periaatteessa tarvitse oikeastaan juurikaan mitään kun olen säästänyt esikoisen vanhoja.

Eiköhän sitä kuitenkin tule kaikille, pikku ukollekin jotain uuttakin ostettua.
Kun vaan jostain tupsahtaisi niitä meidän näköisiä vaatteita esille..


Olen nyt minäkin harvinaisen kyllästynyt henkkarin ainaisiin samoihin printteihin ja lindex:n itseään toistaviin kuoseihin.
Tylsää kun vaan tuotteen pohjaväri vaihtuu ja kuvat pysyy samoina.
Ja ne uudet lindexin merimies jutut...ei todellakaan meille.


Jatkan etsimistä.
Edelleenkin...huoh..


Minny

perjantai 14. tammikuuta 2011

Alet ei ole iskeneet

Kuten otsikkokin kertoo, en ole nyt oikein jaksanut innostua alettamaan.
Ennen joulua kävin kauppakierroksen samalla kuin vein työhakemuksen erääseen paikkaan ja samalla sitten tuli shoppailtua ihan kivasti vielä pukinkonttiin täytettä kun oli mm.henkassa aivan täydet aletukset jo menossa!
Minun tuuriani tässä oli se,että olin liikkeellä heti aamusta ja ennätin siis jotain sielä meillekin nappaamaan :)


Nyt on ollut ihan harkittua taukoa täältäkin kun siis meillähän tuo Naksutinkin täytti joulukuun alussa sen 3vuotta ja kun minulla ei ollut vakituista työpaikkaa odottamassa niin nyt on sitten asioita järjestetty ja töitä koitettu hakea.

Olen nyt kaikenkaikkiaan 6 hakemusta laittanut eteenpäin,mutta harmikseni ei ole tärpännyt.
Tuossa juuri kaksi uutta hakemusta odottaa kirjoittamistaan jotenka toivottavasti niistä olisi sitten toinen se työ joka olisi sitten minun.


On siis kenties elämän muutos meillä esissä niin lapsille kuin tietty itsellenikin.
Jäin kotiin silloin esikoista odottamaan ja siitä lähtien sitten olen kotiäidin ammattia harjoittanut.
Vaikka olenkin siis ollut 6vuotta kotona lasten kanssa olen onnellinen siitä,että minulla on ollut mahdollisuus olla heidän kanssaan ja päivääkään en kyllä vaihtaisi pois vaikka aina ei ihan helppoa ole ollutkaan.
Nyt on siis kuitenkin aika kääntää meidän kirjassamme uusi sivu ja katsoa mitä sillä sivulla onkaan meille varattuna.



Minny