lauantai 2. huhtikuuta 2011

Huhtikuu...

Niin se vain on jo huhtikuu käsillä.
Ei kyllä ollenkaan tunnu siltä.
Lunta on enemmän kuin tarpeeksi ja yöt olleet kylmiä vielä.
Aamuisin saa lapsille laitella ihan talvikamppeet niskaan ja sitten esikoinen natisee eskarista haettaessa,että on kuuma.
Auringolla on jo ihana voima.

Odotan niin kovasti,että päästäisiin jo näistä lumista eroon.
En ole talvi-ihminen.
En ollenkaan.

Pikkuhiljalleen pitäisi alkaa suunnittelemaan kevään kukkasia pihalle ja joitain alkaa idättämään ja esikasvattamaan sisälläkin.
Siemenet on jo hankittu samoin kuin on valmiina jo odottamassa siemenet niin herneille kuin porkkanoillekin.

Meillä kun on mahdollisuus niin on muutamana kesänä jo ollut pieni viljelty tilkku takapihalla.
Herneitä, porkkanaa, salaattia, ruohosipulia, hieman perunaa..
Lapset on olleet näissä(kin) puuhissa mukana jotenka hekin odottavat,että saadaan herneet ja porkkanat jo kasvamaan :)
Saattaa olla,että ulkoillessaan taas herneenversot mystisesti katoaa..
Ihana juttuhan se on,että lapset ovat oppineet näistä tykkäämään ja myöskin syömään.

Viljellyn tilkun lisäksi takapihaamme komistaa niin vihreät karviaiset, punaiset sekä mustat viinimarjat, nams!
Marjapuskat tosin on niin pieniä vielä,että viinimarjat eivät ole antaneet edes maistiaisia vielä.
Omassa herkkujen kerkussani vihreässä karviaisessa oli marjoja viime vuonnakin jo,mutta huonoksi tuurikseni ne olivat kypsyneet reissumme aikana ja sitten kadonnet lintujen suihin.
Kyllä kiukutti.
Toivottavasti tänä vuonna olisi parempi tuuri!

Kaksi lasten omenapuuta oli myöskin takapihallamme,mutta silloin kuin asuntomme laitettiin myyntiin niin en halunnut puita jättää mahdolliselle ostajalle jotenka puut siirrettiin esikoisen puun seuraksi mökin maisemiin.
Siellä ne nyt sitten kasvaa kaikkien lasten omenapuut rinnakkain.


Nyt vaan kun saisimme kevään ja auringon luoksemme ja lumet pois.
Oi ihana kevät, saavu luoksemme!!!!



Minny