maanantai 30. marraskuuta 2009

Onko nyt oikeasti jo marraskuun viimeinen päivä?!!

Siis huh huh...
Sellaista menoa ja meininkiä ollut taas ettei mitään rajaa...
Jotenkin itsestäni on aivan uskomatonta,että minunlaiseni ihminen joka on suurinpiirteinkin koko elämänsä fanittanut joulua ihan älyttömästi ei ole tehnyt vielä joulun eteen yhtikäs mitään..=/
Ei ole koristeita vielä missään
Ei ole jouluvaloja
Ei ole yhtään lahjaa hankittuna
Ei ole lasten kanssa askarreltu kortteja valmiiksi
Ei ole edes aloitettu joulusiivousta
Ei ole kirjoitettu joulupukille
Ei ole lunta
Lapsille olen sentään suklaakalenterit hommannut jo silloin risteilyltä,
siellä oli suosikit jokaiselle...Esikoinen valitsi kalenteriinsa Spider man:n, Papu halusi (yllätys yllätys) Hello Kitty kalenterin ja Naksu sitten nappasi Nalle Puh kalenterin =)
Nyt on kyllä ihan pakko alkaa tekemään jotain, valoja saatava ainakin esille.
On tässä muutaman päivän sisään tapahtumaakin meillä kun on ensin me&i kutsuja ja synttäreitäkin*2 tuloillaan.
Nyt kuitenkin nappaan kupillisen kaffetta ja kohta sitten hakemaan Papuliini kerhosta.
Minny

tiistai 24. marraskuuta 2009

Turkuun

Täällä ollaan suuntaamassa sukuloimaan sekä samalla töihinkin reissun päälle.
Perjantaihin asti turussa =o)
Saattaaapi olla,että kuvattomasti bloggailen reissunpäältä jos oikein innostun =D =D
Nyt tavaroiden kasaaminen autoon..
Mukavaa viikkoa toivotellen:
Minny perheineen

perjantai 20. marraskuuta 2009

Ostokset Helmiltä

Meillä on sairasteltua ihan oikein olan takaa,mutta kun luin lastenhuoneesta noottia hiljaisista blogeista jotka ovat salaisessa mukana pitää nyt edes jotain jaksaa raapustaa...
Pitkän aikaa sitten sovittiin Helmin kanssa kaupat jonathanin vihreästä vk-haalarista.
Tämä on 92cm kokoinen ja ajattelin,että olisi meille sopiva sitten talven jälkeen.
Saas nähdä kuinka käy...pikku mies on niin kirppu vielä,että molemmat toppapuvut edelliseltä talvelta 80cm kokoiset ovat vielä sopivat pikku ukolle.
Henkkarin 86cm ruutuhaalari on ollut muutamaan otteeseen käytössä,mutta ihan liian suurihan se vielä on niin pituudesta kuin leveydestäkin.
Kuvassa olevat hatut on myöskin Helmin käsialaa niinkuin suurinosa lukioista jo huomasikin =)
Kerrassaan kauniita ja etenkin tyttösen hattu sain suuren ihastuksen aikaan kun paketista ne kaivelin. Neiti tuumasi isoon ääneen "WAUUUUU" =D
Ihastusta ovat herättäneet jopa kaupassa jossa tuttu myyjä ihasteli ja kyseli hattujen alkuperää.
Kauniita ne onkin.
Tiara siis neitosen, traktori on pikku ukolle ja auto sekä etana on esikoiselle.
Nyt kipiänkin tästä koneelta kahvini kanssa etsimään lääkettä ja sitten yritän jaksaa jatkaa tätä kodin pyörittämistä, kuumeesta huolimatta...
Minny

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Hampaiden narskutusta ja sormien naksutusta

Eilen nukkumaan käydessäni kuuntelin jälleen kerran hurjan kuuloista hampaiden narskutusta neitosen huoneesta.
Huh huh...kamalaa!
Sitä on jatkunut jo ainakin vuoden päivät ja olen hammaslääkäriltäkin kysellyt keinoja välttää sitä. Keinoja vaan ei ole.
Mitä vilkkaampi ja tuohukkaampi päivä on meillä ollut niin sitä enemmän neitonen narskuttaa.
Jos on ollut rauhallinen päivä niin saattaa jopa mennä koko yö narskuttamatta.
Niinä harvoina kertoina kun tyttö nukkuu vieressäni niin en itse saa nukuttua kun ensinnäkin tyttö pyörii ja hyörii ihan super-hyper paljon ja sitten havahdun hereille joka ikinen kerta kun narskutus alkaa.
Ihan selkäpiitä karmii.
Jos neidon herättää niin narskutus loppuu ihan vain siihen hetkeen kun neito hereillä on,mutta kun nukahtaa takaisin niin sama meno jatkuu =(
Tosi ikävä tapa vaikka eihän typy sille itse minkään mahda, on vaan niiiin kurjan kuuloista ja eihän se hampaillekaan hyväksi ole.
Hammaslääkäriltä saadaan jossakin vaiheessa helpotusta kun neidillä on joku vinopurenta suussaan (en muista nyt tämän purennan ns.virallista nimeä) ja onkin tarkoitus siinä vaiheessa soittaa aikaa Papulle hammaslääkäriin kunhan ekan hampaansa tiputtaa.
Siinä vaiheessa aletaan jonkun muotin avulla korjaamaan purentaa joka sitten saattaa rauhoittaa myöskin tuota narskuttamista.
Tästä sain illalla ajatuksen ja ajattelin tiedustella teiltä muilta,että onko teillä taikka lapsillanne taikka vaikka miehellänne jotain sellaista tapaa josta soisit päästä eroon????
Meillä on ehdottomasti:
-Neitosen narskuttaminen
-Itse olen päässyt kurjasta tavastani naksutella sormiani (siis noita luita sillai painella,että ne naksuu...) mutta varpaita naksutan toisinaan edelleen...tästä haluan eroon!!
-esikoisen soisin oppivan MONISTA kehoituksista viemään omat räkärättinsä roskiin....olen kyllästynyt keräämään niitä ympäri kämppää---murrr---
-miehen "hajuhaitat" =D
-suhtautumiseni ruokaan..
-tupakointi....
Nyt en saa muita mieleeni vaikka kyllä niitä varmasti vielä enemmänkin on...
Minny

lauantai 7. marraskuuta 2009

Isänpäivän kynnyksellä

Aina näin isänpäivän kynnyksellä jään miettimään omaa suhdettani isääni.
Tai oikeastaan sitä miksi sellaista ei ole.
Mistä se johtuu? Onko vika minussa?
Vanhempani ovat eronneet jo ajat sitten, en edes muista sellaista aikaa kuin isä olisi kotona asunut. Ja kun on kanssamme vielä asunut niin hänen tekemisensä ja käyttäytymisensä ei ole ollut ketään mairittelevaa jotenka jätän ne tässä mainitsematta.
Nuorempana kyläilin isäni luona naapuri kaupungissamme, silloin vielä isän äiti, rakas mummonikin oli hengissä. Mutta mitä vanhemmaksi tulin niin sitä vähemmän tuli vierailtua isäni luona. Nuorena muut "kiireet" veivät voiton eikä sukuloimisia pitänyt niin kovin tärkeänä.
Jos en itse ottanut häneen yhteyttä niin eipä sieltäkään mitään kuulunut.
Ennen pitkää sitä turtuu pitämään yhteyttä ja välejä kunnossa ihan yksinään.
Jos viimeisimmät tiedot paikkansa pitää niin edelleenkin asutaan naapuri kaupungeissa,mutta suuremmin ei ole edes kiinnostusta ottaa yhteyttäkään.
En edes muista koska ollaan viimeeksi nähty.
Niin pitkä aika siitä kuitenkin on,että isäni ei ole miestäni nähnyt -lapsista nyt puhumattakaan.
Kaksi nuorimmaista olen synnyttänyt hänen silloisessa kotikaupungissaan ja laittanut hänellekin ilmoituksen tekstiviestillä kun on lapsenlapsi ollut maailmassa.
Toisesta sain onnittelut ja toisesta en edes sitä!
Mitä tämä kertoo jos miestä ei edes omat lapsenlapset kiinnosta!!?
Noiden lisäksi minulle se ns.viimeinen niitti oli sen kun mentiin naimisiin mieheni kanssa.
Ilmoitin hänelle hyvissä ajoin,että hänen on tultava paikalle.
Halusin hänet perinteisesti luovuttamaan tyttärensä.
Hommasin jopa kyydinkin kortittomalle isälleni.
Mutta kun ei niin ei =(
Voitte varmasti kuvitella mitenkä sydämeeni sattui kuin kuitenkin kyse merkittävästä etapistani elämässäni.
Onneksi kuitenkin elämässäni on eräs sukulaismies, kummini joka on minulle varmasti loppu elämänsä ajan läheisempi kuin oma isäni on koskaan ollut tai tulee koskaan olemaan.
Tämä kummini on oikein korvaamaton aarre.
Monessa hädässä hän on minut pelastanut ja sellaista murhetta tai muutakaan ei ole jota en voisi häneltä pyytää. Apua saan häneltä aina jos vain tarvitsen.
Kiitos rakas kummini,että olet elämässäni!
Minny

maanantai 2. marraskuuta 2009

Mukavaa marraskuuta!

Ihanaista marraskuuta jokaiseen kotiin!
Niin se joulu vaan lähestyy.....TYKKÄÄ :o)
Meillä miekkonen suuntasi viemään neitosta kerhoilemaan ja minä tässä yritän saada viimeiset tavarata pakattua
(eikös se pakkaaminen onnistukin hyvin koneella ollen.........................)
ja pojat katselee junior kanavalta seikkailija Doraa. Se on nykyään ihan ykkönen meillä.
Meidän perhe +appivanhemmat suunnataan tänään Helsingin kautta kohti Tukholmaa.
Mennään sellaiselle päivä Tukholmassa risteilylle.
Nice =) Pääsee syömään itsensä kipeäksi seisovasta pöydästä ja shoppaamaan maissa lompakon tyhjäksi =D
Hih...kumpikaan tokkopa toteutuu.
Mutta toivotan jokaiselle mukavaa alkanutta viikkoa ja loppuun laitan viimeinkin kuvan siitä mitä sain liberolta hyvitykseksi niistä huonoista vaipoista joista aikaisemmin bloggasin....

Minny